13. Mt. Garfield, melomista ja mielettömän söpöjä karvakuonoja

 Moi,

jos olisin yhtään mielikuvituksekkaampi, oisin keksinyt tavan, jolla olisin saanut kirjoitettua pelkästään M:llä alkavia lauseita otsikon innostamana, mutta valitettavasti aivotoiminta on sen verran hitaalla että se saa jäädä hamaan tulevaisuuteen. Voin kertoa, että tämä likka on kyllä aivan puhki nyt. Sen verran aktiivinen viikko on ollut jälleen kerran, että laittakaahan turvavyöt kiinni.

Arki eli kouluhommat, salitreenit ja kotiaskareet ovat sujuneet omalla painollaan. Nyt sitä alkaa huomaamaan, kuinka vähiin tässä tehtävät ja jäljellä olevat luennot todella käyvät. Ihanaa ja hurjaa! Olimme maanantain hiking-tunnilla tällä kertaa Ribbon Trails -nimisellä reitillä, joka oli siis aivan valtava kivikenttä. Siis jalkapallokentän kokoinen alue, joka oli kokonaan kalliota/kiveä! Mielenkiintoinen paikka, ja oli mukava rupatella taas lisää kavereiden kanssa. 

Keskiviikkoyönä alkoi tänään jatkunut urakka, kun kuuntelin omaa aikaani puolesta yöstä puoli kolmeen asti kotiyliopistoni kevätpäivää. Siellä siis esiteltiin muun muassa graduaiheet, joista pitäisi nyt päättää, että mistä sitä oikeasti jaksaisi kiinnostua ja kirjoittaa vuoden ajan opinnäytetyötä. Pidin myös oman puheeni Speechmaking-luennolla tuolloin. Hyvin meni vaikka vähän diaesitys elikin omaa elämäänsä. Myöhemmin menimme Global Conversationissa seinäkiipeilemään yhden mentorin ohjaamana. Oli super kivaa, vaikka kädet tärisivätkin tuon jälkeen. :D 

Perjantai aamuna herätys soikin 5:40, koska suunnattiin pienellä porukalla Mt. Garfieldille morning hikelle. Oli tuulinen päivä, ja alkumatka oli heti yhtäjaksoista jyrkkää nousua, mikä isäni sanojen mukaan otti kyllä luulot pois kaikilta. Päästiin kuitenkin kaikki vuoren huipulle asti, mistä näkyi mahtavasti koko Grand Valley. Vaikka äärimmäisen fyysinen reitti olikin, tuli tuosta yksi lempparini tähän mennessä! Näitä aamuja tulee kyllä ikävä.

Eilen, lauantaina oli pitkään odottamamme Moab Daily -retki Outdoor Programmin järjestämänä. Jälleen herätys soi reilusti ennen kuutta, sillä pelipaikoilla piti olla heti 6:30 pikaista aamiaista varten. Kyseessä oli siis päiväreissu suunnitellun yhden yön camping tripin sijaan. Matka Coloradojoella taittui täytettävillä backraft- ja ducky-paateilla. Yhteensä meloimme noin 21 kilometriä aivan älyttömässä vastatuulessa hetkittäin. Paikoitellen pelkästään paikalla pysyminen (taaksepäin liikkumisen sijaan) vaati kaikkien voimien käyttämistä. Matkan varrella oli myös jopa II luokituksen koskia, jotka kyllä varsinkin alkuun pelottivat. Kaikista kuitenkin selvisin kaatumatta, mikä antoi itseluottamusta ja hauskaakin alkoi olemaan jännityksestä huolimatta! Vaikka uskoa kyllä koeteltiin monessa kohtaa, päästiin kuin päästiinkin määrän päähän ja kaikille jäi hauska muisto tuosta. Meillä oli tosi mukava porukka, josta suurin osa oli meidän vaihtarikavereita. Ainoa miinus (tuulen lisäksi) oli se, että poltin itseni aika pahasti tuon päivän aikana aurinkovoiteesta huolimatta. Ei tätä kalkkilaivan kapteenia ole luotu tämmöisiin UV-indekseihin!

Tänään aamupäivästä pääsimme, kiitos reissumme muutoksien, paikalliselle koiratarhalle lenkittämään ja rapsuttelemaan eläimiä vapaaehtoistoiminnan tyyliin. Tapasimme useamman söpöläisen, joille sydämeni suli. Kävimme lenkittämässä yhteensä viittä koiraa porukalla, minkä lisäksi hengailimme kisujen kanssa jonkin aikaa. Melkein otin yhden kissanpennun mukaani, mutta vastahakoisen päätöksen tuloksena jätin ottamatta. Vähän itkettää. 

Söpöyden ja fyysisen rasituksen määrä olivat tällä viikolla hyvässä tasapainossa, tällaista lisää. Jälleen takana kaikkea

aivan Amerikkaa!

- Vilma

12. Hyvät pääsiäiset!

 Moi,

uskomatonta mutta totta, nyt ollaan alle kuukauden päässä virallisen vaihtojakson loppumisesta. Se herättää samanaikaisesti haikeutta, ahdistusta, surua ja innostusta. Ristiriitaiset fiilikset johtunee siitä, että täällä on ollut oikeasti ihan mieletöntä, aika on mennyt super nopeasti ja matkan varrelle on siunaantunut aivan ihania ihmisiä joille täytyy sanoa hyvästit lopussa. Toisaalta taas perheen ja ystävien näkemistä odottaa todella paljon ja koti-ikävä on läsnä kaikesta kivasta huolimatta. Ja ihan vaan Suomeakin on kyllä kaipaillut hetkittäin enemmän ja vähemmän.

Tällä viikolla on ollut jonkin verran kouluhommia, minkä tasapainoksi ollaan käyty pelailemassa muun muassa racquetballia ja tekemässä muutama salitreeni myös. Aktiivista on siis ollut, mikä meinasi kostautua keskiviikkona älyttömänä väsymyksenä ja vähän puolikuntoisena olona. Otin sitten aikaa nukkumiselle ja lepäilylle rauhassa, mikä ilmeisesti riitti tällä kertaa. Paljon on kotipuolessakin meneillään, minkä vuoksi stressitasot on varmaan huomaamatta nousseet vähän turhan korkeiksi.

Perjantaina täällä oli Spring Concert, jossa esiintyjänä oli upea Saweetie. Oli kivaa vaikka valitettavan paljon oli taustamusiikin kanssa ongelmia ilmeisesti. Kelikään ei ollut aivan kuin morsian ainakaan lämpötilan osalta, mutta meikämandoliini ja Aino osattiin suomalaisina varautua muun muassa kerrastohousuilla ja lämpimillä vaatteilla. Toiset vetikin sitten minihameissa ja croptopeissa. :)

Eilen eli lauantaina oli koululla toinen juoksutapahtuma Run 4 Ricky itsemurhan tehneiden muistolle. Osallistuttiin taas kavereiden kanssa tärkeän asian ja hyvän meiningin innostamana pinkomaan tuo viiden kilometrin matka. Aikaakin onnistuttiin parantamaan melkein muutamalla minuutilla ainakin epävirallisen ajanoton perusteella! Jee hyvä me! Palkitsimme itsemme hyvällä ruualla ja jälkkäriksi käytiin hakemassa herkkujuomat (Blended Vanilla Chailatte, nam). Iltapäivällä oltiin myös Ainon kanssa ahkeroimassa kouluhommien parissa, minkä ansiosta sain jo seuraavan viikon to do-listalta asioita ruksattua.

Tänään eli pääsiäissunnuntaina mentiin aamutuimaan paikallisten kavereiden kanssa pääsiäiskirkkoon. Oli mielenkiintoista nähdä täkäläinen toimitus ja mukava kokemus muutenkin. Kirkosta suunnattiin aamupalalle osan porukan kera. Oli ihanaa istuskella ulkona auringonpaisteessa, eikä ruuassakaan ollut valittamista. Käytiin vielä puolenpäivän aikaan pelailemassa pickleballia kavereiden kanssa ihan pidemmän kaavan kautta, minkä jälkeen tämä likka sammahti aivan totaalisesti. Aino sai kuitenkin innostettua vielä nousemaan sängyn pohjalta iltasalille ja dinnerille. Kerrassaan loistava sunnuntai siis!

Ensi viikolla on vuorossa aikoja sitten varattu Outdoorin Programin retki Moabiin. Kyseessä on yhden päivän reissu, jossa olisi tarkoitus meloa Coloradojokea pitkin maisemia ihastellen. Onneksi sääennuste näyttää ensi viikolle tämän hetkistä lämpimämpää! Ihanaa viikkoa sinne!

- Vilma

11. Kaipasiko joku vaihtovlogia?

 Moi,

ilon ja onnen päivä! Vaihtovlogi osa 2 on täällä tänään! Viiden päivän ajan kuvailin taas tunnollisesti meidän menoa ja meininkiä. Sattumalta päätettiin tämänkin videon aikana lähteä telttailemaan yhdeksi yöksi Rifleen vaihtariporukan voimin. Toivottavasti tykkäät jee!

PS. Pieni disclaimer vielä tähän väliin. Viime vlogista tuli ihmettelyä syömisiin liittyen, ja haluankin nyt muistuttaa että ihan jokaista suupalaa ei tässäkään videossa näy. Kokonaisuudessaan täälläkin on mahdollista syödä melko terveellisesti, vaikka ravintoloissa tarjonta onkin suhteellisen tuhtia. Suurimmaksi osaksi syödään kuitenkin kampuksen ruokalassa, missä on hyvin tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja. Vaikka väkisinkin ruokailutottumukset täällä eroaa vähän Suomen normiarkeen verrattuna, en ole terveyttäni täällä pilaamassa. Ei siis hätiä mitiä, good vibes only!

Ja koska videossa ei tällä kertaa tätä toitotettu, teen sen nyt: viime viikko(kin) oli kerrassaan

aivan Amerikkaa!

- Vilma

10. Tervehdys (= sanoa hei ja parantua taudista)

 Moi,

nyt sitä tavallista arkea. Spring breakin jälkimaininkeina tosiaan sairastelin pois alta ihan perinteisen flunssan. Sain kuitenkin hoidettua kaikki pakolliset hommat, kuten luennot ja tärkeät koulutehtävät. Muun ajan sitten lepäsinkin omassa huoneessani, kunnes oli taas parempi olo. Hieman otti mielenterveyden päälle tuo sairastelu, mutta täytyi muistutella itsellensä että tuollainenkin kuuluu pakettiin.

Loman jälkeen oli hieman alkukankeutta palata rutiineihin ja aktivoitua kouluhommien parissa, mutta onneksi täällä on alkanut kunnolla kevät ja ympäröivä talviunilta heräilevä luonto antaa energiaa. Tavallista arkea on lisäksi piristänyt kaikki vähän spessummat jutut, kuten vaihtarijärjestön Cultural Food Night, johon leipasimme muiden suomalaisten kanssa mustikkapiirakan saatavilla olevilla aineksilla improvisoiden. 

Olemme myös käyneet vaihtariporukalla pelailemassa jalkapalloa ja itselleni aivan uutta lajia racquetballia. Aivan super hauska tapa viettää aikaa yhdessä, ja saa hyvän vatsalihastreenin aikaiseksi kaiken nauramisen avulla. En aiemmin ole pelannut kertaakaan squashia, mikä saattaisi auttaa tuossa racquetballissa, mutta pikkuhiljaa sain kiinni ideasta ja välillä ihan hyvää peliäkin aikaiseksi. Tätä aiomme ehdottomasti pelailla lisääkin. Tällä viikolla pääsin myös palaamaan kuntosalille uuden treeniohjelman kimppuun, sekä aloittamaan Hiking-kurssin patikoinnit. Ensimmäinen hike suuntautui Micah Minesille Rough Canyonin alueelle. Ihan mahtavaa, että tällaisesta ulkoilusta uusien kavereiden kanssa saa opintopisteitä! Kävin myös hakemassa Outdoor Programilta pyörän lainaan, jotta pääsee helpommin säiden lämmetessä liikkumaan kauemmaskin kampukselta. Oikein söpö ja kiva.

Urheiluviikko jatkui eilen MavDay 5k -juoksutapahtumalla, johon ilmoittauduimme melko extempore ilman kummoisempaa treeniä kavereiden kanssa. Tuotot tästä tapahtumasta menivät CMU:n opiskelijoiden apurahoihin ja stipendeihin. Viiden kilometrin matka sujui mukavasti hyvässä kelissä ihmisten kannustaessa. Parin viikon päästä ajattelimme osallistua toiseen samanpituiseen juoksuun, jossa tarkoituksena olisi vähän parantaa aikaa tästä kerrasta. Urheilupäivä jatkui rugbyturnauksen ja baseball-pelin katsomisella. Ilmoitan nyt virallisesta, että meikäläisestä tuli baseball-fani. En tiedä täysin miksi, mutta näin kävi! Tästä todisteena voin kertoa, että myös tänään suuntasimme katsomaan kyseistä lajia. Samalla onnistuin käräyttämään itseni auringossa. Niinhän se menee, että you win some, you lose some.

 

Tällaista täällä tällä kertaa, ensi kuussa tämäkin vaihtojakso tulee päätökseen. Ihan käsittämätöntä, miten tämä aika menee näin järkyttävää kyytiä. Tällä välin aion kuitenkin ottaa vielä kaiken mahdollisen ilon irti, itketään sitten kun sen aika tulee! Terkkuja,

- Vilma