Moi,
jos olisin yhtään mielikuvituksekkaampi, oisin keksinyt tavan, jolla olisin saanut kirjoitettua pelkästään M:llä alkavia lauseita otsikon innostamana, mutta valitettavasti aivotoiminta on sen verran hitaalla että se saa jäädä hamaan tulevaisuuteen. Voin kertoa, että tämä likka on kyllä aivan puhki nyt. Sen verran aktiivinen viikko on ollut jälleen kerran, että laittakaahan turvavyöt kiinni.
Arki eli kouluhommat, salitreenit ja kotiaskareet ovat sujuneet omalla painollaan. Nyt sitä alkaa huomaamaan, kuinka vähiin tässä tehtävät ja jäljellä olevat luennot todella käyvät. Ihanaa ja hurjaa! Olimme maanantain hiking-tunnilla tällä kertaa Ribbon Trails -nimisellä reitillä, joka oli siis aivan valtava kivikenttä. Siis jalkapallokentän kokoinen alue, joka oli kokonaan kalliota/kiveä! Mielenkiintoinen paikka, ja oli mukava rupatella taas lisää kavereiden kanssa.
Keskiviikkoyönä alkoi tänään jatkunut urakka, kun kuuntelin omaa aikaani puolesta yöstä puoli kolmeen asti kotiyliopistoni kevätpäivää. Siellä siis esiteltiin muun muassa graduaiheet, joista pitäisi nyt päättää, että mistä sitä oikeasti jaksaisi kiinnostua ja kirjoittaa vuoden ajan opinnäytetyötä. Pidin myös oman puheeni Speechmaking-luennolla tuolloin. Hyvin meni vaikka vähän diaesitys elikin omaa elämäänsä. Myöhemmin menimme Global Conversationissa seinäkiipeilemään yhden mentorin ohjaamana. Oli super kivaa, vaikka kädet tärisivätkin tuon jälkeen. :D
Perjantai aamuna herätys soikin 5:40, koska suunnattiin pienellä porukalla Mt. Garfieldille morning hikelle. Oli tuulinen päivä, ja alkumatka oli heti yhtäjaksoista jyrkkää nousua, mikä isäni sanojen mukaan otti kyllä luulot pois kaikilta. Päästiin kuitenkin kaikki vuoren huipulle asti, mistä näkyi mahtavasti koko Grand Valley. Vaikka äärimmäisen fyysinen reitti olikin, tuli tuosta yksi lempparini tähän mennessä! Näitä aamuja tulee kyllä ikävä.
Eilen, lauantaina oli pitkään odottamamme Moab Daily -retki Outdoor Programmin järjestämänä. Jälleen herätys soi reilusti ennen kuutta, sillä pelipaikoilla piti olla heti 6:30 pikaista aamiaista varten. Kyseessä oli siis päiväreissu suunnitellun yhden yön camping tripin sijaan. Matka Coloradojoella taittui täytettävillä backraft- ja ducky-paateilla. Yhteensä meloimme noin 21 kilometriä aivan älyttömässä vastatuulessa hetkittäin. Paikoitellen pelkästään paikalla pysyminen (taaksepäin liikkumisen sijaan) vaati kaikkien voimien käyttämistä. Matkan varrella oli myös jopa II luokituksen koskia, jotka kyllä varsinkin alkuun pelottivat. Kaikista kuitenkin selvisin kaatumatta, mikä antoi itseluottamusta ja hauskaakin alkoi olemaan jännityksestä huolimatta! Vaikka uskoa kyllä koeteltiin monessa kohtaa, päästiin kuin päästiinkin määrän päähän ja kaikille jäi hauska muisto tuosta. Meillä oli tosi mukava porukka, josta suurin osa oli meidän vaihtarikavereita. Ainoa miinus (tuulen lisäksi) oli se, että poltin itseni aika pahasti tuon päivän aikana aurinkovoiteesta huolimatta. Ei tätä kalkkilaivan kapteenia ole luotu tämmöisiin UV-indekseihin!
Tänään aamupäivästä pääsimme, kiitos reissumme muutoksien, paikalliselle koiratarhalle lenkittämään ja rapsuttelemaan eläimiä vapaaehtoistoiminnan tyyliin. Tapasimme useamman söpöläisen, joille sydämeni suli. Kävimme lenkittämässä yhteensä viittä koiraa porukalla, minkä lisäksi hengailimme kisujen kanssa jonkin aikaa. Melkein otin yhden kissanpennun mukaani, mutta vastahakoisen päätöksen tuloksena jätin ottamatta. Vähän itkettää.
Söpöyden ja fyysisen rasituksen määrä olivat tällä viikolla hyvässä tasapainossa, tällaista lisää. Jälleen takana kaikkea
aivan Amerikkaa!
- Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti