1. Terkuin kuka?

Moi,

minähän se täällä, Vilma! Ajattelin ensimmäisenä esitellä itseni jollain tapaa, jotta edes tiedät kenen juttuja täällä lueskelet. Olen siis 25-vuotias, kolmannen vuoden psykologian opiskelija Jyväskylästä. Kotoisin olen Tampereen vierestä Nokialta, missä asustelin täysi-ikäisyyteen asti. 

Perheeseeni kuuluu poikaystävä, isä, äiti, isosisko ja hänen puolisonsa. Ei tietenkään unohdeta vanhempieni kahta kissavanhusta (alempana lempikuvani niistä) tai siskon ja tämän puolison terrieriä, jonka lempinimi on erittäin osuvasti Pölkky. Kesään 2022 asti minulla oli myös maailman ihanin ponimummeli, mutta Betu kirmailee nykyään vihreämmillä niityillä. Hevosharrastukseni on ollut siitä lähtien tauolla, mutta kovasti kaipaan turpaterapian pariin. Tällä hetkellä harrastan muun muassa kuntosalilla käyntiä, lenkkeilyä ja laskettelua sekä muuta omatoimista liikuntaa. Luonnossa liikkuminen ja matkustelu ovat myös lähellä sydäntäni.

Vaikka koulutuksesta kertominen saattaa olla vähän kuivahkoa tällaisessa kontekstissa, haluaisin kuitenkin myös sitä avata, sillä yliopistourani alkoi joihinkin vuosikurssini opiskelijoihin verrattuna suhteellisen myöhään. Peruskoulun jälkeen kävin Tampereen yhteiskoulun lukion, mikä oli hyvä päätös sosiaalisen piirin laajentamiseksi. Ylioppilaskokeissa kirjoitin pitkän matikan, äidinkielen, psykologian, ruotsin ja englannin hyvillä arvosanoilla. Tuolloin psykologian todistushaussa otettiin huomioon yksi reaaliaine, mutta tämä muuttui heti seuraavana vuonna ja siksi todistukseni pisteet eivät riittäneet lähimainkaan opiskelupaikkaan. Vietin muutaman välivuoden, joiden aikana kävin muun muassa psykologian valmennuskurssin ja tein töitä. 

Henkisen kasvun kannalta suurimmat tekijät lienevät kuitenkin olleen armeijan suorittaminen ja sitä kautta Puolustusvoimissa työskentely vuoden mittaisessa viransijaisen tehtävässä. Kävin tiedustelualiupseerikurssin ja johtajakauden toimin ryhmänjohtajana sotakoiraosastolla. Niin ikään sotakoiraosastolle lähdin töihin Kajaaniin, minkä vuoksi peruin paikkani kansanopistosta psykologian linjalta. Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni täysin vieraaseen kaupunkiin, missä astuin todella suuriin saappaisiin aiemman koulutukseni huomioiden. Tuo vuosi on kuitenkin ollut yksi elämäni hienoimmista ja pidän kokemusta yhtenä arvokkaimmista tilaisuuksista, mitä minulle on tarjottu. Kävin jälleen yhdessä psykologian pääsykokeessa Oulussa suoraan sotaharjoituksesta, mutta paikka ei auennut vieläkään. Muutin Kajaanista takaisin vanhempieni luo, missä tein peruskoulun sijaisuuksia ja aloitin työt kaupassa, suoritin avoimen yliopiston kautta psykologian perusopinnot sekä kirjoitin uutena aineena ylioppilaskokeissa maantiedon. Koin, että oppiaine oli tarpeeksi mielenkiintoinen itsenäisesti opiskeltavaksi ja olin oikeassa. Seuraavana keväänä opiskelupaikka vihdoin aukesi niin todistuspisteiden kuin viimeisen pääsykokeenkin kautta.

Minä ja sotakoirani Sissi

Luulen, että hieman mutkitteleva polkuni opiskelijaksi on ollut pelkästään hyvä asia, vaikka usko onkin meinannut horjua matkan varrella. Koen tuntevani nykyään itseni koko ajan paremmin ja jonkin verran elämää nähneenä myös opintojen aiheet linkittyvät toisiinsa paremmin. Olen ylpeä siitä, että uskallan puskea itseäni välillä epämukavuusalueelle ja vaihtoon lähteminen on yksi tällaisista asioista.

Opiskelijavaihtoni suuntautuu Yhdysvaltojen Coloradoon, tarkemmin sanottuna Grand Junctionissa sijaitsevaan Colorado Mesa Universityyn. Asun kampuksella sijaitsevassa asuntolassa, josta sain onnekseni oman huoneen kolmen muun opiskelijan kanssa jaettavasta asunnosta. Kursseja suoritan vaihdon aikana lähes saman verran kuin kotiyliopistossakin suorittaisin eli yhteensä 28 opintopistettä (14 credits). Valitsin lukujärjestykseeni seuraavat: Speechmaking, Women's & Gender Studies, Health Psychology ja Human Sexuality. Akateemisten kurssien lisäksi suoritan hip hopin alkeiskurssin sekä vaelluskurssin - kyllä, Amerikassa on mahdollista saada yliopistossa sellaisista opintosuorituksia kasaan. 

Lähtöpäivä koittaa jo ensi viikolla, mikä aiheuttaa jännitystä, innostusta ja suurta haikeutta. Aion purkaa tuntemuksiani ja jakaa kokemuksiani tänne, jotta sinä ja minä voimme palata näihin hetkiin myöhemminkin. Toivottavasti viihdyt matkassa mukana!

- Vilma