maanantai 2. kesäkuuta 2025

16. The end (viiveellä julkaistu)

Moi,

Viimeisimmästä kirjoituksesta ehtikin nyt vierähtää vähän odotettua kauemmin, sillä vaihtojakson loppuun liittyikin yllättävän paljon hässäkkää. Olen tällä hetkellä siis poikaystäväni kanssa matkalla New Yorkiin, missä vanhempani odottelevat meitä. Takana on vajaan viikon mittainen roadtrip Grand Junctionista aina Kaliforniaan Los Angelesiin asti. Meidän matkasuunnitelmat menivät vähän uusiksi, sillä Aleksi oli jumissa ensin Dallasin kentällä yön yli ja sitten vielä Denverin kentällä toisen yön. Sain hänet siis pari päivää myöhässä perille, joten pääsimme aloittamaan reissumme suunniteltua myöhemmin. Vaikka aikataulua pitikin kiriä kiinni ja rahaa meni aivan älyttömästi kaikkien käyttämättä jääneiden varausten ynnä muiden vuoksi, oli ihan mieletön reissu ja paljon tuli nähtyä. Meillä oli kaiken lisäksi ihan mieletön Jeeppi vuokra-autona, eikä Yhdysvalloissa ajelu ollutkaan niin ihmeellistä kuin jännitin etukäteen. Losiin päästyämme luovutin ajovuorot suosiolla paremmalle puoliskolle, koska koen olevani parempi tuollaisissa paikoissa kartanlukijana ja yksinkertaisesti passenger princessinä. 







Ajattelin päättää blogin päivittämisen tähän kohtaan, sillä Grand Junction on nyt virallisesti jätetty taakse. Pidin kuitenkin hyvänä ajatuksena koota tähän joitain asioita, mitkä jäivät päällimmäisenä mieleen tästä kokemuksesta. Millään en onnistu kaikkea tähän yhteen tekstiin tiivistämään, ja todennäköisesti jonkin aikaa menee ennen kuin sisäistää kunnolla koko asiaa, mutta yrittänyttä ei laiteta!

1. Colorado Mesa University oli itselleni aivan täydellinen vaihtokohde. Sopivan kokoinen yliopisto, jossa tapahtui jatkuvasti jotakin, mutta silti tuttuihin törmäsi jatkuvasti ja jollakin tapaa kaikki oli helposti hallittavissa. Grand Junction itsessään oli myös ihana, sillä luontoon pääsi nopeasti, mutta kaikki tarvittava löytyi ja pääsi kokemaan todellista jenkkielämää. Koen, että sain siitä uuden ”toisen kodin”.

2. Kurssivalinnat onnistuin tekemään siten, että opetuksen sisällöt linkittyivät yllättäen todella hyvin toisiinsa. Oikeastaan kaikki ”teoreettiset” kurssit pohjautuivat luennoilla pitkälti keskusteluun, minkä avulla oppi käyttämään englantia luontevasti. Toisaalta taas kotiin jäi sitten itsenäisesti paljon tehtävää, mutta siihenkin tottui ajan mittaan ja tehtävät sai hyvin hoidettua. Arvosanojen eteen ei tarvinnut älyttömästi omalta osaltani rehkiä, mikä oli mielenkiintoista huomata.

3. Englanti kehittyi huomaamatta parin kolmen kuukauden oleskelun jälkeen aikamoisen harppauksen. Suurin muutos oli ehkä itsevarmuudessa käyttää kieltä. Mikään tilanne ei enää tunnu siltä, etteikö vieraalla kielellä pärjäisi. 

4. Jonkinlaista kasvua ihmisenä tapahtui. Huomasin, että pärjään kyllä ja voin luottaa itseeni ties missä. Opin myös tuntemaan omat rajani paremmin, ja kuuntelemaan itseäni paremmin. Totesin myös jälleen kerran, että kannattaa ensisijaisesti aina sanoa ”kyllä”. Sitä tulee paljon rikkaammaksi, kun tarttuu tilaisuuksiin vaikka vähän jännittäisikin. 

5. Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, päinvastoin, haluan mainita ihmiset, kenet löysin ympärilleni tuona aikana. Tiesin vaihtoon lähtiessäni, että tulen kyllä saamaan kavereita ja lähtökohtaisesti nauttimaan vaihdosta. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että löytäisin näin hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa ja kokea mielettömiä asioita. Vaikka välimatkaa tuleekin olemaan, ei nämä ystävyyssuhteet ja muistot lähde kulumallakaan. Ainakin toivon niin.

Tätä kirjoittaessa on todella haikea olo, ja hetkittäin herkistyn kun mietin tätä ikimuistoista kokemusta. Tietää tehneensä jotakin oikein, kun taaksepäin katsoessa voi kokea näin syvää kiitollisuutta. Samaan aikaan olen ylpeä siitä, että päätin ottaa jännittävän askeleen ja lähteä ylipäätään vaihtoon maailman toiselle puolelle. Kaikille, ketkä miettivät tällaista vaihtoehtoa ja kellä on ylipäätään mahdollisuus lähteä ulkomaille opiskelemaan tai vaikka töihin, voin suositella enemmän kuin lämpimästi. Se on nimittäin

aivan Amerikkaa.

Kiitos CMU <3

- Vilma

maanantai 12. toukokuuta 2025

15. Viimeinen viikko, kääk!

 Moi,

tästä se sitten lähtee. Viimeinen viikko tätä vaihtoa. Ja mikäs sen parempaa, kuin aloittaa se pienessä kurkkukivussa! Toivotaan, että hyvät yöunet riittävät pitämään kunnon taudin loitolla.

Viime viikolla oli taas sen verran ohjelmaa, että ajattelin päivitellä melko suurpiirteisesti isoimmat highlightit. Viikon aikana kävin taas useammalla ryhmäliikuntatunnilla nyt kun se oli vielä mahdollista. Meillä oli myös viimeinen Global Conversation, jossa kirjoiteltiin kaikille terveisiä kortteihin. Sen lisäksi meillä oli kunnon valokuvashow tästä keväästä, missä käytiin läpi kaikkia yhteisiä seikkailuja ja muistoja.

Torstaina oli Final Dinner vaihtariporukalla, jonka jälkeen jatkoimme iltaa cocktaileille ja baariin tanssimaan. Oli ihan super kiva ilta, ja enemmän se meni omalta osalta fiilistelyyn ja nauttimiseen kuin murehtimiseen tämän kaiken loppumisesta. Sille on sitten oma aikansa myöhemmin. 


CMU:n suomalaiset <3

Perjantaina oli kaverimme synttärit illasta, joissa pukeutumisteemana oli miehet mekkoihin ja naiset puku päälle. Kaikki osallistuivat mielettömän hienosti tuohon teemaan ja oli kyllä muutenkin ihan sairaan hauskaa! Jatkoimme iltaa sitten vielä Mama Ree'siin ja jatkojen jatkoille kavereidemme luokse. Ilta oli pitkä mutta ihan mahtava. Näitä ihmisiä ja keskusteluja tulee kyllä ikävä. 

Lauantai otettiin rauhassa edellisen illan venymisen takia, mikä tuli kyllä tarpeeseen. Sen verran tehokas kuitenkin olin, että sain käräytettyä itseni auringossa parin tunnin aikana ihan kohtuullisesti. Jälleen kerran, oli kyllä laitettu aurinkorasvaa! Tuo huomautus lähinnä rakkaalle äidilleni.

Eilen sunnuntaina lähdimme porukalla iltapäivästä Bananas Fun Parkiin. Siellä ajelimme muun muassa kartingia (autot oli hitaita), menimme laser-sotaa (en tajunnut sääntöjä) ja pelasimme minigolfia (yhdelle väylälle sain kunnioitettavat 12 lyöntiä). Total success siis! Ei mutta oikeasti oli tosi kivaa viettää aikaa kavereiden kesken tuommoisen merkeissä. Kävimme vielä kaiken touhuilun jälkeen syömässä paikallisessa Handlebarissa. Meikäläinen päätyi kerrankin hyvään valintaan! Söin Gunny Greek -nimisen "burgerin", missä sämpylöiden virkaa toimittivat pitaleivät. Oli super hyvää, nam.

Viimeiset palautukset kouluhommien osalta hoidan tänään purkkiin, minkä jälkeen tehtävänä on enää Human Sexuality -kurssin final exam. Tuohon ei kuitenkaan tarvitse oikeastaan edes opiskella, sillä ymmärtääkseni kyseessä on reflektoiva tehtävä, jonka kirjoitamme omaan päiväkirjaamme luentojen kirjoitusten perään. Helppoa ja kivaa. 

En tiedä, milloin se kunnollinen ymmärrys iskee siitä, että oikeasti tällä viikolla lähtö koittaa. Hyvästien sanominen on jo aloitettu, mutta ei se siltikään todelta tunnu. Outoa. Vähän ahdistavaakin. Se, mikä kuitenkin helpottaa tätä kriiseilyä on se, että näistä ihmisistä jää ikuisia ystäviä. Joidenkin kanssa tavataankin vielä varmasti. Osa minusta kuitenkin jää tänne, sen verran erityinen paikka tämä on.

- Vilma

tiistai 6. toukokuuta 2025

14. Vähiin käy

 Moi,

En tiedä, olenko vielä tuonut tarpeeksi selkeästi esiin, kuinka järkyttävän nopeasti aika on hujahtanut. Siis kuinka niin ensi viikko on viimeinen kouluviikko? Ihanko oikeasti alle kahden viikon päästä jätän Grand Junctionin taakse? Ei voi ymmärtää.

Gallerian selailun avulla pystyin palauttamaan taas mieleen, että mitä ihmettä sitä viime viikolla tuli touhuiltua. Hiking-tunnilla pääsimme vihdoin Colorado National Monumentille, jossa kolusimme läpi No ThoroughFare Canyon-nimistä reittiä. Sen lisäksi olen käynyt tällä viikolla useammalla ryhmäliikuntatunnilla!

Keskiviikon aloitimme spinning-tunnilla heti aamuseitsemältä. Myöhemmin iltapäivällä menimme vielä Lululemonin kanssa yhteistyössä järjestettyyn tapahtumaan, missä pääsi kokeilemaan erilaisia tunteja. Me kävimme LesMills Shape ja Bodybalance -tunneilla. Tapahtuman yhteydessä pidettiin myös arvonta, jossa oli mahdollista voittaa Lululemonin tuotteita. Kaikkien yllätykseksi tällä likalla kävi tuuri ja sain kotiin viemisinä söpön avainnauhan. Kivaa! Menimme vielä Global Conversationiin pelailemaan yhdessä hiekkakentälle lentopalloa porukalla. Oli aktiivinen mutta hauska päivä, kun pääsi tekemään niin monenlaista!

Torstaina oli normaalin koulupäivän jälkeen häppeninkiä, kun meidän baseball-joukkue kohtasi Denverin MSU:n joukkueen kampuksen lähellä olevalla isommalla stadionilla. Ilta päättyi loistavasti oman joukkueen voittoon sekä upeaan ilotulitukseen. Siinä sitä pysähtyi kyllä pohtimaan ja herkistelemään, kuinka tähän pisteeseen on tultu ja miten mahtavia kokemuksia on kertynyt matkan varrella takataskuun. Jatkoimme iltaa vielä ajelemalla Crumbl Cookiesiin ja Soniciin muutaman kaverin kanssa herkuttelemaan. Näitä juttuja tulee kyllä ihan hirveä ikävä.




Perjantaina oli melkoisen rento päivä, kun kampuksella oli Student Showcase -tapahtuma eli opiskelijat esittelivät projektejaan. Osallistuin ennen sitä vielä kavereiden kanssa zumba-tunnille, mistä suoraan jatkoimme vähän erilaisiin tunnelmiin potkunyrkkeilyyn. Sika hauskaa! Ja tehokasta, huhhuh. Illalla oli vielä jenkkifutiksen harjoituspeli, jossa oman yliopistomme hyökkäys ja puolustus pelasivat vastakkain. Oli kiva nähdä sitäkin touhua läheltä, vaikka tuo ei nyt varsinainen peli ollutkaan.


En lähtis ryttyilemää.

Lauantaina kävimme vaihtariporukan voimin patikoimassa Independe Monumentilla Wedding trail-nimisen reitin. Oli todella lämmin päivä ja meikäläinen onnistui taas polttamaan itsensä yläselästä tuon haikin aikana. Ärsyttävää. Kävimme vielä Fruitassa pizzalla Hot Tomato-nimisessä ravintolassa. Super söpö paikka ja ihan älyttömän hyvää lemonadia! Nam. Illalla lähdimme vielä ulos juhlimaan isolla porukalla vanhaan kunnon Mama Ree'siin. Netflix vei melkein voiton, mutta onneksi päätin kuitenkin vielä repiä itseni sängystä ylös, sillä oli ihan super hauska ilta! Niin kivoja muistoja jäi tuostakin käteen.



Ihana uusi ystäväni!

Sunnuntaina meillä oli shoppailupäivä! Suuntasimme Mesa Malliin etsimään muun muassa cowboy bootseja. Sellaisia ei ikävä kyllä tarttunut mukaan, mutta en aio luovuttaa vielä näin helposti. Oli kiva kierrellä porukalla ja sovitella joitakin vaatteita. Omalta osalta lompakko säästyi sen suuremmilta menetyksiltä, mutta onneksi kaverit löysivät kivoja juttuja!

Eilen maanantaina oli viimeinen yhteinen hiking-tunti. Suuntasimme jälleen Colorado National Monumentille, mutta tällä kertaa kohteena oli Echo Canyon. Keli näytti vähän epävakaalta, mutta onneksi sade saapui vasta illalla kun oltiin jo kotona. Mukavan monipuolinen reitti, minkä päässä oli hauska pieni luola, johon pääsi kiipeämällä kalliota pitkin. Illalla pelailimme shuffleboardia eli pöytäcurlingia melkein parin tunnin ajan. Oli tiukkaa vääntöä!

Tällä viikolla pitääkin ihan toden teolla valmistautua finals weekiin palauttamalla viimeisiä projekteja sun muita. Onneksi minulla on vain yksi ainoa finals exam, ja oman aikataulun mukaan toteutettava viimeinen hike. Muuten onkin vapaata koko viikon, joten ehdin hyvin hoitaa tutor-koulutuksen tehtäviä kotiyliopistoon syksyä varten ja pakkailemaan rauhassa tavaroita. Ahdistaa jo etukäteen. Tuntuu, etten ole taas viime aikoina saanut nukuttuakaan kunnolla lopun lähestyessä. Melkoista tunteiden myllerrystä, mutta siitäkin voi toisaalta olla kiitollinen. Tietää tavanneensa ihania ihmisiä ja kokeneensa paljon ihania juttuja, kun lähtö tuntuu niin musertavalta. Siitä kuitenkin lisää sitten ensi viikolla. 

- Vilma

sunnuntai 27. huhtikuuta 2025

13. Mt. Garfield, melomista ja mielettömän söpöjä karvakuonoja

 Moi,

jos olisin yhtään mielikuvituksekkaampi, oisin keksinyt tavan, jolla olisin saanut kirjoitettua pelkästään M:llä alkavia lauseita otsikon innostamana, mutta valitettavasti aivotoiminta on sen verran hitaalla että se saa jäädä hamaan tulevaisuuteen. Voin kertoa, että tämä likka on kyllä aivan puhki nyt. Sen verran aktiivinen viikko on ollut jälleen kerran, että laittakaahan turvavyöt kiinni.

Arki eli kouluhommat, salitreenit ja kotiaskareet ovat sujuneet omalla painollaan. Nyt sitä alkaa huomaamaan, kuinka vähiin tässä tehtävät ja jäljellä olevat luennot todella käyvät. Ihanaa ja hurjaa! Olimme maanantain hiking-tunnilla tällä kertaa Ribbon Trails -nimisellä reitillä, joka oli siis aivan valtava kivikenttä. Siis jalkapallokentän kokoinen alue, joka oli kokonaan kalliota/kiveä! Mielenkiintoinen paikka, ja oli mukava rupatella taas lisää kavereiden kanssa. 

Keskiviikkoyönä alkoi tänään jatkunut urakka, kun kuuntelin omaa aikaani puolesta yöstä puoli kolmeen asti kotiyliopistoni kevätpäivää. Siellä siis esiteltiin muun muassa graduaiheet, joista pitäisi nyt päättää, että mistä sitä oikeasti jaksaisi kiinnostua ja kirjoittaa vuoden ajan opinnäytetyötä. Pidin myös oman puheeni Speechmaking-luennolla tuolloin. Hyvin meni vaikka vähän diaesitys elikin omaa elämäänsä. Myöhemmin menimme Global Conversationissa seinäkiipeilemään yhden mentorin ohjaamana. Oli super kivaa, vaikka kädet tärisivätkin tuon jälkeen. :D 

Perjantai aamuna herätys soikin 5:40, koska suunnattiin pienellä porukalla Mt. Garfieldille morning hikelle. Oli tuulinen päivä, ja alkumatka oli heti yhtäjaksoista jyrkkää nousua, mikä isäni sanojen mukaan otti kyllä luulot pois kaikilta. Päästiin kuitenkin kaikki vuoren huipulle asti, mistä näkyi mahtavasti koko Grand Valley. Vaikka äärimmäisen fyysinen reitti olikin, tuli tuosta yksi lempparini tähän mennessä! Näitä aamuja tulee kyllä ikävä.

Eilen, lauantaina oli pitkään odottamamme Moab Daily -retki Outdoor Programmin järjestämänä. Jälleen herätys soi reilusti ennen kuutta, sillä pelipaikoilla piti olla heti 6:30 pikaista aamiaista varten. Kyseessä oli siis päiväreissu suunnitellun yhden yön camping tripin sijaan. Matka Coloradojoella taittui täytettävillä backraft- ja ducky-paateilla. Yhteensä meloimme noin 21 kilometriä aivan älyttömässä vastatuulessa hetkittäin. Paikoitellen pelkästään paikalla pysyminen (taaksepäin liikkumisen sijaan) vaati kaikkien voimien käyttämistä. Matkan varrella oli myös jopa II luokituksen koskia, jotka kyllä varsinkin alkuun pelottivat. Kaikista kuitenkin selvisin kaatumatta, mikä antoi itseluottamusta ja hauskaakin alkoi olemaan jännityksestä huolimatta! Vaikka uskoa kyllä koeteltiin monessa kohtaa, päästiin kuin päästiinkin määrän päähän ja kaikille jäi hauska muisto tuosta. Meillä oli tosi mukava porukka, josta suurin osa oli meidän vaihtarikavereita. Ainoa miinus (tuulen lisäksi) oli se, että poltin itseni aika pahasti tuon päivän aikana aurinkovoiteesta huolimatta. Ei tätä kalkkilaivan kapteenia ole luotu tämmöisiin UV-indekseihin!

Tänään aamupäivästä pääsimme, kiitos reissumme muutoksien, paikalliselle koiratarhalle lenkittämään ja rapsuttelemaan eläimiä vapaaehtoistoiminnan tyyliin. Tapasimme useamman söpöläisen, joille sydämeni suli. Kävimme lenkittämässä yhteensä viittä koiraa porukalla, minkä lisäksi hengailimme kisujen kanssa jonkin aikaa. Melkein otin yhden kissanpennun mukaani, mutta vastahakoisen päätöksen tuloksena jätin ottamatta. Vähän itkettää. 


Söpöyden ja fyysisen rasituksen määrä olivat tällä viikolla hyvässä tasapainossa, tällaista lisää. Jälleen takana kaikkea

aivan Amerikkaa!

- Vilma

sunnuntai 20. huhtikuuta 2025

12. Hyvät pääsiäiset!

 Moi,

uskomatonta mutta totta, nyt ollaan alle kuukauden päässä virallisen vaihtojakson loppumisesta. Se herättää samanaikaisesti haikeutta, ahdistusta, surua ja innostusta. Ristiriitaiset fiilikset johtunee siitä, että täällä on ollut oikeasti ihan mieletöntä, aika on mennyt super nopeasti ja matkan varrelle on siunaantunut aivan ihania ihmisiä joille täytyy sanoa hyvästit lopussa. Toisaalta taas perheen ja ystävien näkemistä odottaa todella paljon ja koti-ikävä on läsnä kaikesta kivasta huolimatta. Ja ihan vaan Suomeakin on kyllä kaipaillut hetkittäin enemmän ja vähemmän.

Tällä viikolla on ollut jonkin verran kouluhommia, minkä tasapainoksi ollaan käyty pelailemassa muun muassa racquetballia ja tekemässä muutama salitreeni myös. Aktiivista on siis ollut, mikä meinasi kostautua keskiviikkona älyttömänä väsymyksenä ja vähän puolikuntoisena olona. Otin sitten aikaa nukkumiselle ja lepäilylle rauhassa, mikä ilmeisesti riitti tällä kertaa. Paljon on kotipuolessakin meneillään, minkä vuoksi stressitasot on varmaan huomaamatta nousseet vähän turhan korkeiksi.

Perjantaina täällä oli Spring Concert, jossa esiintyjänä oli upea Saweetie. Oli kivaa vaikka valitettavan paljon oli taustamusiikin kanssa ongelmia ilmeisesti. Kelikään ei ollut aivan kuin morsian ainakaan lämpötilan osalta, mutta meikämandoliini ja Aino osattiin suomalaisina varautua muun muassa kerrastohousuilla ja lämpimillä vaatteilla. Toiset vetikin sitten minihameissa ja croptopeissa. :)

Eilen eli lauantaina oli koululla toinen juoksutapahtuma Run 4 Ricky itsemurhan tehneiden muistolle. Osallistuttiin taas kavereiden kanssa tärkeän asian ja hyvän meiningin innostamana pinkomaan tuo viiden kilometrin matka. Aikaakin onnistuttiin parantamaan melkein muutamalla minuutilla ainakin epävirallisen ajanoton perusteella! Jee hyvä me! Palkitsimme itsemme hyvällä ruualla ja jälkkäriksi käytiin hakemassa herkkujuomat (Blended Vanilla Chailatte, nam). Iltapäivällä oltiin myös Ainon kanssa ahkeroimassa kouluhommien parissa, minkä ansiosta sain jo seuraavan viikon to do-listalta asioita ruksattua.

Tänään eli pääsiäissunnuntaina mentiin aamutuimaan paikallisten kavereiden kanssa pääsiäiskirkkoon. Oli mielenkiintoista nähdä täkäläinen toimitus ja mukava kokemus muutenkin. Kirkosta suunnattiin aamupalalle osan porukan kera. Oli ihanaa istuskella ulkona auringonpaisteessa, eikä ruuassakaan ollut valittamista. Käytiin vielä puolenpäivän aikaan pelailemassa pickleballia kavereiden kanssa ihan pidemmän kaavan kautta, minkä jälkeen tämä likka sammahti aivan totaalisesti. Aino sai kuitenkin innostettua vielä nousemaan sängyn pohjalta iltasalille ja dinnerille. Kerrassaan loistava sunnuntai siis!

Ensi viikolla on vuorossa aikoja sitten varattu Outdoorin Programin retki Moabiin. Kyseessä on yhden päivän reissu, jossa olisi tarkoitus meloa Coloradojokea pitkin maisemia ihastellen. Onneksi sääennuste näyttää ensi viikolle tämän hetkistä lämpimämpää! Ihanaa viikkoa sinne!

- Vilma

1. Terkuin kuka?

Moi, minähän se täällä, Vilma! Ajattelin ensimmäisenä esitellä itseni jollain tapaa, jotta edes tiedät kenen juttuja täällä lueskelet. Olen ...