Moi,
Viimeisimmästä kirjoituksesta ehtikin nyt vierähtää vähän odotettua kauemmin, sillä vaihtojakson loppuun liittyikin yllättävän paljon hässäkkää. Olen tällä hetkellä siis poikaystäväni kanssa matkalla New Yorkiin, missä vanhempani odottelevat meitä. Takana on vajaan viikon mittainen roadtrip Grand Junctionista aina Kaliforniaan Los Angelesiin asti. Meidän matkasuunnitelmat menivät vähän uusiksi, sillä Aleksi oli jumissa ensin Dallasin kentällä yön yli ja sitten vielä Denverin kentällä toisen yön. Sain hänet siis pari päivää myöhässä perille, joten pääsimme aloittamaan reissumme suunniteltua myöhemmin. Vaikka aikataulua pitikin kiriä kiinni ja rahaa meni aivan älyttömästi kaikkien käyttämättä jääneiden varausten ynnä muiden vuoksi, oli ihan mieletön reissu ja paljon tuli nähtyä. Meillä oli kaiken lisäksi ihan mieletön Jeeppi vuokra-autona, eikä Yhdysvalloissa ajelu ollutkaan niin ihmeellistä kuin jännitin etukäteen. Losiin päästyämme luovutin ajovuorot suosiolla paremmalle puoliskolle, koska koen olevani parempi tuollaisissa paikoissa kartanlukijana ja yksinkertaisesti passenger princessinä.
Ajattelin päättää blogin päivittämisen tähän kohtaan, sillä Grand Junction on nyt virallisesti jätetty taakse. Pidin kuitenkin hyvänä ajatuksena koota tähän joitain asioita, mitkä jäivät päällimmäisenä mieleen tästä kokemuksesta. Millään en onnistu kaikkea tähän yhteen tekstiin tiivistämään, ja todennäköisesti jonkin aikaa menee ennen kuin sisäistää kunnolla koko asiaa, mutta yrittänyttä ei laiteta!
1. Colorado Mesa University oli itselleni aivan täydellinen vaihtokohde. Sopivan kokoinen yliopisto, jossa tapahtui jatkuvasti jotakin, mutta silti tuttuihin törmäsi jatkuvasti ja jollakin tapaa kaikki oli helposti hallittavissa. Grand Junction itsessään oli myös ihana, sillä luontoon pääsi nopeasti, mutta kaikki tarvittava löytyi ja pääsi kokemaan todellista jenkkielämää. Koen, että sain siitä uuden ”toisen kodin”.
2. Kurssivalinnat onnistuin tekemään siten, että opetuksen sisällöt linkittyivät yllättäen todella hyvin toisiinsa. Oikeastaan kaikki ”teoreettiset” kurssit pohjautuivat luennoilla pitkälti keskusteluun, minkä avulla oppi käyttämään englantia luontevasti. Toisaalta taas kotiin jäi sitten itsenäisesti paljon tehtävää, mutta siihenkin tottui ajan mittaan ja tehtävät sai hyvin hoidettua. Arvosanojen eteen ei tarvinnut älyttömästi omalta osaltani rehkiä, mikä oli mielenkiintoista huomata.
3. Englanti kehittyi huomaamatta parin kolmen kuukauden oleskelun jälkeen aikamoisen harppauksen. Suurin muutos oli ehkä itsevarmuudessa käyttää kieltä. Mikään tilanne ei enää tunnu siltä, etteikö vieraalla kielellä pärjäisi.
4. Jonkinlaista kasvua ihmisenä tapahtui. Huomasin, että pärjään kyllä ja voin luottaa itseeni ties missä. Opin myös tuntemaan omat rajani paremmin, ja kuuntelemaan itseäni paremmin. Totesin myös jälleen kerran, että kannattaa ensisijaisesti aina sanoa ”kyllä”. Sitä tulee paljon rikkaammaksi, kun tarttuu tilaisuuksiin vaikka vähän jännittäisikin.
5. Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, päinvastoin, haluan mainita ihmiset, kenet löysin ympärilleni tuona aikana. Tiesin vaihtoon lähtiessäni, että tulen kyllä saamaan kavereita ja lähtökohtaisesti nauttimaan vaihdosta. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että löytäisin näin hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa ja kokea mielettömiä asioita. Vaikka välimatkaa tuleekin olemaan, ei nämä ystävyyssuhteet ja muistot lähde kulumallakaan. Ainakin toivon niin.
Tätä kirjoittaessa on todella haikea olo, ja hetkittäin herkistyn kun mietin tätä ikimuistoista kokemusta. Tietää tehneensä jotakin oikein, kun taaksepäin katsoessa voi kokea näin syvää kiitollisuutta. Samaan aikaan olen ylpeä siitä, että päätin ottaa jännittävän askeleen ja lähteä ylipäätään vaihtoon maailman toiselle puolelle. Kaikille, ketkä miettivät tällaista vaihtoehtoa ja kellä on ylipäätään mahdollisuus lähteä ulkomaille opiskelemaan tai vaikka töihin, voin suositella enemmän kuin lämpimästi. Se on nimittäin
aivan Amerikkaa.
 |
| Kiitos CMU <3 |
- Vilma
