Moi,
nyt sitä tavallista arkea. Spring breakin jälkimaininkeina tosiaan sairastelin pois alta ihan perinteisen flunssan. Sain kuitenkin hoidettua kaikki pakolliset hommat, kuten luennot ja tärkeät koulutehtävät. Muun ajan sitten lepäsinkin omassa huoneessani, kunnes oli taas parempi olo. Hieman otti mielenterveyden päälle tuo sairastelu, mutta täytyi muistutella itsellensä että tuollainenkin kuuluu pakettiin.
Loman jälkeen oli hieman alkukankeutta palata rutiineihin ja aktivoitua kouluhommien parissa, mutta onneksi täällä on alkanut kunnolla kevät ja ympäröivä talviunilta heräilevä luonto antaa energiaa. Tavallista arkea on lisäksi piristänyt kaikki vähän spessummat jutut, kuten vaihtarijärjestön Cultural Food Night, johon leipasimme muiden suomalaisten kanssa mustikkapiirakan saatavilla olevilla aineksilla improvisoiden.
Olemme myös käyneet vaihtariporukalla pelailemassa jalkapalloa ja itselleni aivan uutta lajia racquetballia. Aivan super hauska tapa viettää aikaa yhdessä, ja saa hyvän vatsalihastreenin aikaiseksi kaiken nauramisen avulla. En aiemmin ole pelannut kertaakaan squashia, mikä saattaisi auttaa tuossa racquetballissa, mutta pikkuhiljaa sain kiinni ideasta ja välillä ihan hyvää peliäkin aikaiseksi. Tätä aiomme ehdottomasti pelailla lisääkin. Tällä viikolla pääsin myös palaamaan kuntosalille uuden treeniohjelman kimppuun, sekä aloittamaan Hiking-kurssin patikoinnit. Ensimmäinen hike suuntautui Micah Minesille Rough Canyonin alueelle. Ihan mahtavaa, että tällaisesta ulkoilusta uusien kavereiden kanssa saa opintopisteitä! Kävin myös hakemassa Outdoor Programilta pyörän lainaan, jotta pääsee helpommin säiden lämmetessä liikkumaan kauemmaskin kampukselta. Oikein söpö ja kiva.
Urheiluviikko jatkui eilen MavDay 5k -juoksutapahtumalla, johon ilmoittauduimme melko extempore ilman kummoisempaa treeniä kavereiden kanssa. Tuotot tästä tapahtumasta menivät CMU:n opiskelijoiden apurahoihin ja stipendeihin. Viiden kilometrin matka sujui mukavasti hyvässä kelissä ihmisten kannustaessa. Parin viikon päästä ajattelimme osallistua toiseen samanpituiseen juoksuun, jossa tarkoituksena olisi vähän parantaa aikaa tästä kerrasta. Urheilupäivä jatkui rugbyturnauksen ja baseball-pelin katsomisella. Ilmoitan nyt virallisesta, että meikäläisestä tuli baseball-fani. En tiedä täysin miksi, mutta näin kävi! Tästä todisteena voin kertoa, että myös tänään suuntasimme katsomaan kyseistä lajia. Samalla onnistuin käräyttämään itseni auringossa. Niinhän se menee, että you win some, you lose some.
Tällaista täällä tällä kertaa, ensi kuussa tämäkin vaihtojakso tulee päätökseen. Ihan käsittämätöntä, miten tämä aika menee näin järkyttävää kyytiä. Tällä välin aion kuitenkin ottaa vielä kaiken mahdollisen ilon irti, itketään sitten kun sen aika tulee! Terkkuja,
- Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti