6. Ihastelua ja ikävää

 Moi,

taas on aikaa vierähtänyt aivan huomaamatta vaikka ja kuinka! Arki on lähtenyt rullaamaan melko mukavasti, tunteet ovat menneet hetkittäin aika vuoristorataa ja kaikenlaista kivaa on ehditty taas touhuamaan. Sen verran haipakkaa on ollut, etten ole oikeasti ehtinyt istua alas ajatuksen kanssa edes kirjoittamaan tänne. Ne hetket, jotka ovat jääneet vapaaksi kaikesta muusta, olen pyhittänyt omalle ajalle - sellaiselle täysin aivottomalle videoiden tai sarjojen katsomiselle ja muutamille päiväunille. 

Olen nukkunut täällä ollessani tavallisesta tavastani poiketen melko huonosti jopa. Yleensä minulla on hyvät unenlahjat, nukun melkein missä vain ja milloin vain. Nyt kuitenkin keho on varmaan ollut siinä määrin edelleen ylikierroksilla, että olen pyörinyt öisin nähden painajaisia ja heräillen useamman kerran ennen herätystä. Tuo univelka on alkanut kertautumaan ajan kanssa ja se on oikeasti vähän huolestuttanut itseä, kun on niin epätyypillistä. Viime päivinä olen kuitenkin yrittänyt saada rauhoitettua iltoja paremmin ja olenkin saanut paremmin nukutuksi. Ainakaan samanlaista levottomuutta ei ole ilmassa. 

Mitähän kaikkea viimeisimmän kirjoittelun ja tämän hetken välille onkaan mahtunut? Turvaudun puhelimesta löytyviin kuviin ja videoihin, jotta saan kasattua suurimman osan mainitsemisen arvoisista tapahtumista. Tällä viittaan lähinnä luentojen, ruokailujen ja koulutehtävien ulkopuolelle jääviin asioihin. 

Ensimmäisenä tulee mieleen CMU:n jääkiekkopeli, jota pääsimme opiskelijoina ilmaiseksi katsomaan. Ennen ottelua oli mahdollisuus päästä ilmaiseksi luistelemaan, joten mehän kävimme kipaisemassa vuokraluistimet jalkaan ja kiersimme kaukaloa hymyssä suin jonkin aikaa musiikin säestämänä. Lisäksi saimme ensimmäisten joukossa ilmaiset fanipaidat - seuraavana päivänä laitoimmekin ihan keskenämme sopimatta tiimipaidat kuntosalille Ainon kanssa! Oli mukavaa päästä osaksi yliopiston urheilutapahtumia, vaikka meidän makuun ikävät huutelut vastapuolelle menivätkin liiallisuuksiin. Minkäs teet - kai me ollaan vähän liian kilttejä tänne.

Seuraavana päivänä olimme shoppailemassa tyttöjen kanssa. Itse löysin vain mustat Converset salille ja hip hop -tunneille, vaikka useissa liikkeissä kävimmekin. Täällä paikalliset ostoskeskukset on hyvin erilailla rakennettu kuin meillä Suomessa. Monen päällekkäisen kerroksen sijaan alue on maan tasalla ja ulottuu valtavan suurelle alueelle. Viikonlopun viimeisteli sunnuntainen Crosscountry Skiing & Hot Springs -retki yliopiston Outdoor Programin kautta. Ajelimme siis Irontoniin hiihtelemään pariksi tunniksi ja siitä suoraan kuumien lähteiden ympärille rakennettuun uimalaan. Tuon kombon jälkeen joka ikinen (kuskia lukuun ottamatta) simahti automatkalla takaisin Grand Junctioniin. Auton purkamisen ja välineiden paikoilleen laittamisen jälkeen menimme katsomaan hetkeksi Superbowlia. Pienen pätkän ehdimme näkemään ja tietenkin eniten odottamamme Halftime Shown. Sen jälkeen nälkä voitti, ja kävimme syömässä Noodles & Co -ravintolassa sekä hakemassa jäätelöt jälkiruuaksi. Oli aivan mahtava viikonloppu, vaikka rättiväsynyt likka olinkin sen jäljiltä. 

Viime keskiviikkona oli kampuksen teatterilla BANFF Mountain Film Festival eli ulkoilma-aktiviteeteista ja luonnoista kertovia lyhytelokuvia esittelevä festivaali. Monenlaisia elokuvia ja videoita oli tarjolla, vaikka ilmeisesti olivat hieman eri tyylisiä kuin viime vuosina. Tämänkertainen kattaus oli lähtökohtaisesti ihmisistä kertovia tarinoita ja kuvauksia extreme-urheilun sijaan. Tuon illan jälkeen kyllä oli hinkua päästä itsekin eräilemään ja laskettelemaan.

Yliopiston maskotti Rowdy ystävänpäivänä <3

Ystävänpäivänä menimme Ainon ja hänen paikallisen kaverinsa kanssa katsomaan Paddington in Peru -elokuvaa paikalliseen elokuvateatteriin. Ostimme paikan päältä jäähilejuomat koossa "small" ja täytyy kyllä sanoa, että Amerikassa kaikki tosiaan on isompaa! Pienin mahdollinen koko oli valtava ämpärillinen, mikä oli suurempi kuin kotimaassa saatavat suurimmat juomat. Eipä siinä, maistuihan se kuitenkin! Elokuvakin oli hyvä, mukavaa nollaamista aivoille. 

Lauantaina heräsimme jo aamuviiden paikkeilla, sillä lähdimme porukalla patikoimaan Grand Junctionin National Monumentille ennen auringonnousua. Valitettavasti aamu oli harvinaisen sumuinen, joten mitään ei varsinaisesti näkynyt. Toisaalta maisema oli upean näköinen päivän alkaessa kirkastumaan, kun sumu hiljalleen alkoi väistymään. Katselimme maisemia jonkin aikaa lumisateessa ennen kuin lähdimme kävelemään takaisin autoille. Tuolla jälleen pysähtyi oikein ihastelemaan ympäristöään ja sitä, kuinka kiitollinen saa itselleen olla päätöksestä lähteä tänne. En ole koskaan ollut samanlaisessa paikassa. Ja tuollaiset näkymät löytyvät käytännössä aivan takapihalta! Kävimme matkalla vielä paikallisessa, perinteikkäässä aamupalapaikassa. Pannukakkujen päällä oli aimo annos voita (pari kaveria luuli jäätelöksi) ja annoskoot olivat niin sanotusti enemmän kuin tarpeeksi isoja. Rehti meininki, kuten eräs tuttu sanoisi. Pienen elpymisen jälkeen lähdimme vielä Goodwilliin eli amerikkalaisen kirpputoriketjun myymälään, missä vierähtikin useampi tunti. Paljon kivoja vaatteita löytyi eikä mennyt edes koko omaisuutta tuolla reissulla! Oli siis onnistunut päivä kaikin puolin.

Ikävän tunne on ollut viime aikoina läsnä jälleen enemmän. Voi olla, että ystävänpäivä nosti tunteita pintaan tiedostamatta. Toisaalta henkisestikin oli vähän haastavampia päiviä, mutta toisaalta haluan ottaa nekin ilolla vastaan. Tietää niin sanotusti elävänsä, kun vähän muljahtelee mielessä silloin tällöin. Purin ajatuksia päiväkirjaan ja läheisille, mutta suurin helpotus siinä hetkessä oli läksiäisistä mukaan otetut kirjeet. Niistä sai hyvän muistutuksen siitä, kuinka iso juttu täällä oleminen oikeastaan onkaan. Ja tätä kasvua vartenhan tänne lähdinkin. Etäisyyden ottaminen on tuonut eri tavalla tilaa itsensä tutkailulle ja pohdiskelulle. Toisin sanoen täällä menee aivan hyvin! Kaikki tämä on nimittäin sitä,

Aivan Amerikkaa.

- Vilma