3. Kotiutuminen aloitettu

 Moi,

täällä on nyt toinen kokonainen päivä menossa Amerikan maaperällä! Matkustaminen meni melko vaivatta, eikä onneksi tullut mitään sen kummallisempia sydämentykytyksiä tai mutkia matkaan. Lensin tosiaan Dallasin kautta Grand Junctioniin ja täällä päässä sain kyydin kampukselle koulun puolesta. Ensikosketus amerikkalaisiin toi ymmärryksen siitä, että he ovat oikeasti ihan megasosiaalisia. Olin melkoisen väsynyt matkan jäljiltä, joten kanssakäyminen vaati aika paljon ponnistelua hetkittäin. Toisaalta, kaikki tapaamani ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita. Tapasin myös kaksi kolmesta kämppiksestäni, mutta sen enempää ei vielä tutustuttu toisiimme esittäytymistä lukuunottamatta. 

Eilen menimme kahden muun suomalaisen ja erään saksalaisen vaihtarin kanssa yhdessä brunssille koulun ruokalaan, mikä yllätti kyllä positiivisesti. Oli todella häkeltynyt olo ja edelleenkin pitää hieman sulatella tätä maisemanvaihdosta. Syötyämme kävimme hankkimassa minulle opiskelijakortin, johon huomenna käyn aktivoimassa vielä kulkuluvan, jotta pääsen eroon erillisestä avainkortista. Tosiaan käynti huoneisiin ja esimerkiksi ruokalaan tai kuntosalille tapahtuu tuon yhden kortin avulla. Saatuani avainkortin lähdimme yhdessä Walmarttiin ostamaan tarvittavia asioita huoneisiimme sekä tietenkin pientä välipalaa ja herkkuja. Tässä vaiheessa seuraamme liittyi vielä yksi vaihtari lisää. Yllätyin siitä, kuinka paljon myynnissä oli tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, sillä olin kuullut aiemmin, että sellaisista voi vain haaveilla suurimmassa osassa kauppoja. Ostin muun muassa pyyhkeet, peiton, laatikon kosmetiikkatuotteilleni sekä torkkuviltin. Pyrin pärjäämään mahdollisimman vähällä, sillä kaikkia tavaroita en kuitenkaan saa vietyä takaisin Suomeen. Halusin kuitenkin joitakin asioita tuomaan hieman kodikkuutta huoneeseeni.

Palattuamme Walmartista lähdimme vielä melko nopeasti katsomaan jenkkifutispeliä, sillä saksalaisen vaihtarikaverimme suosikkijoukkue oli pelaamassa. Päätimme syödä samassa paikassa, sillä päivällinen alkoi vasta huomattavasti myöhemmin ja nälkä alkoi olemaan jo pikkuhiljaa. Buffalo Wild Wingsissä vierähti pari kolme tuntia, minkä jälkeen päätimme vielä pistäytyä yhdessä kaupassa. Lyhyen välimatkan vuoksi päätimme kävellä, mikä ei täällä olekaan aivan yhtä itsestään selvä ratkaisu kuin kotimaassa. Täällä kävelytiet ovat erittäin harvinaisia, sillä kaikkialle liikutaan autolla. Tuo oli ensimmäisiä kulttuurishokkeja, vaikka olinkin kuullut jo aiemmin, ettei kävellen pääse yleensä paikasta toiseen järkevästi. Todennäköisesti palellutin itseni hieman matkan aikana, sillä tänään on ollut jotenkin puolikuntoinen olo. Eilen illalla laitoin tavaroita paikalleen ja meninkin nukkumaan jo yhdeksän aikaan. 

Tänään olemme käyneet brunssilla ja kaupassa, jossa myydään yliopiston tuotteita. Ostin sieltä collegepaidan sekä tarran kalenterini taakse. Tavaraa oli aivan älyttömästi ja piti kyllä toppuutella itseään, ettei kahminut kaikkea mahdollista kivaa mukaan. Tuon jälkeen nukuin pitkät päiväunet, sillä matkaväsymys ja pieni flunssanpoikanen tuntuvat verottavan jonkin verran. Päätimme siirtää kuntosalinkin toiseen päivään, jotta olemme huomenna orientaatiossa terveenä. Sovimme kuitenkin toisen suomalaisen vaihtarin kanssa, että menemme vielä päivälliselle ja kiertelemään kampusta kävellen hänen kämppiksensä kanssa. 

Pikkuruinen turvapaikkani.

Tällä hetkellä olo on edelleen häkeltynyt ja koti-ikävä meinaa puskea päälle. Puhuin poikaystävälleni, että oletin ristiriitaisten tunteiden tulevan vasta myöhemmin ja "honey moon" vaiheen kestävän alussa jonkin aikaa. Luulen kuitenkin, että erilainen ympäristö vaatii sen verran totuttelua, että ottaa oman aikansa päästä sinuiksi kaiken kanssa. Yritän olla armollinen itselleni ja muistuttaa, että kaikenlaiset tunteet ovat tässäkin kokemuksessa sallittua. Joka tapauksessa olen ylpeä, että olen tänne lähtenyt ja luotan siihen, että jonkin ajan kuluttua olen löytänyt paremmin paikkani ja sopivan rutiinin itselleni. Sitä odotellessa!

- Vilma